Supertietokone

Supertietokone on erään määritelmän mukaan tietokone, joka valmistuessaan on tehokkaimpien tietokoneiden joukossa.^[1]

Supertietokoneiden käyttökohde on suurteholaskennassa (engl. High Performance Computing, HPC).^[2]

Supertietokoneen laskentateho ilmoitetaan flopseina (engl. floating point operations per second), joka kertoo kuinka monta liukulukuoperaatiota tietokone suorittaa sekunnissa. Yleensä supertietokoneelle ilmoitetaan teoreettinen laskentateho (R_peak) ja korkein testiohjelmistolla käytännössä saavutettu laskentateho (R_max). Esimerkiksi Suomessa CSC:n supertietokoneen teoreettinen laskentateho on noin 2,2 teraflopsia ja korkein käytännössä saatu laskentateho noin 1,2 teraflopsia.

Suuren laskentatehon saavuttamiseksi ei välttämättä tarvita kallista erikoisvalmisteista supertietokonetta, vaan useista tavallisista kuluttajien saatavilla olevista tietokoneista voidaan koota klusteri. Esimerkiksi marraskuussa 2004 maailman seitsemänneksi tehokkain supertietokone oli 1 100:sta Applen Xserve-palvelimesta koottu System X -klusteri. Tarkoitukseen kehitetty supertietokone kuten Earth Simulator voi olla moninkertaisesti nopeampi kuin klusterointitekniikka käyttävä.^[3]

Supertietokoneen nopeus ei riipu pelkästään suoritintehosta tai suoritinytimien määrästä. Koska supertietokoneessa on yleensä satoja tai tuhansia suorittimia, niiden keskinäisen kommunikaation nopeus (kytkentäverkon nopeus) muodostuu helposti pullonkaulaksi. Kommunikaatioväylätekniikkaa on useita, joista yleensä käytetään yhteistä nimitystä remote direct memory access.

1. ↑ William L. Hosch: supercomputer britannica.com. Viitattu 23.10.2021. (englanniksi)
2. ↑ What is high performance computing? Inside HPC. Viitattu 31.7.2017.
3. ↑ Zdzislaw Meglicki: Supercomputers and Clusters beige.ucs.indiana.edu. 29.4.2004. Arkistoitu 22.7.2017. Viitattu 15.11.2017.