Syanidi

Syanidit ovat vetysyanidin eli syaanivetyhapon (HCN) suoloja, joissa on syanidi-ioni CN^–. Syaani-ioni (C≡N) koostuu kolmoissidoksella yhteen liittyneistä hiili- ja typpiatomeista. CN^--ioni on voimakas emäs, jonka vapauttamiseen suoloista myrkyllisenä vetysyanidina riittää heikkokin happo, kuten hiilihappo.

Syanideista tavallisimmat ovat kalium- ja natriumsyanidi. Alkali- ja maa-alkalimetallien syanideja lukuun ottamatta kaikki metallisyanidit hajoavat kuumennettaessa alkuaineiksi. Jalojen metallien syanidien hajaantuessa vapautuu erittäin myrkyllistä disyaania (CN)₂.

Isosyanidit (HNC) muistuttavat kemiallisilta ominaisuuksiltaan syanidia. Liukoiset syanidit ovat myrkyllisiä.

Orgaanisena funktionaalisena ryhmänä -CN käyttäytyy eri tavalla, ja siksi sen hiileen sitoutunutta muotoa kutsutaan nitriiliksi. Se ei ole myrkyllinen, jos se ei pääse irtoamaan molekyylistä. Esimerkiksi nitriilikumi sisältää nitriiliryhmiä.

Syanidia (yleensä NaCN) käytetään muun muassa teräksen karkaisussa, väriaineteollisuudessa, metallien pintakäsittelyssä, sekä kaivosteollisuudessa. Suomessa sitä käytetään muun muassa Suurikuusikon kultakaivoksessa.^[1]

Syanidin löysi 1782 ruotsalainen kemisti, Carl Wilhelm Scheele, joka valmisti sitä preussinsinisestä väriaineesta.^[2] Sana ”syanidi” on otettu ”ferrosyanidista”, joka puolestaan keksittiin tarkoittamaan ”sinistä ainetta, jossa on rautaa”. Kreikan κυανός (kyanós) = (tumman)sininen.^[3]

1. ↑ Malmin rikastus Kittilässä (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ Hydrogen cyanide chemical compound britannica.com
3. ↑ Senning, Alexander (2006). Elsevier's Dictionary of Chemoetymology. Elsevier. ISBN 0444522395.