Syklotroni on syklinen hiukkaskiihdytin, jolla voidaan kiihdyttää varattuja hiukkasia sähkökentän avulla. Kiihdyttävän sähkökentän lisäksi syklotronissa on sähkömagneetin muodostama magneettikenttä, jolla varauksellisia hiukkasia ohjataan syklotronin sisällä. Syklotroneja käytetään hiukkasfysiikan ja ydinfysiikan tutkimusten lisäksi erityisesti lääketieteessä muun muassa radioisotooppien tuotannossa.[1]
Syklotronin keksijänä pidetään yhdysvaltalaista ydinfyysikkoa Ernest Orlando Lawrencea. Lawrence kehitti ensimmäisen syklotroninsa Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella vuosina 1929-1930[2], ja patentoi sen vuonna 1932.[3] Lawrence sai keksinnöstään Nobelin fysiikan palkinnon vuonna 1939.[4]