Tang-dynastia (唐朝 [táng cháo]) hallitsi Kiinaa 618–907. Se oli Kiinan toinen ”suuri dynastia” (大唐 "Suuri Tang"; edellinen oli Han-dynastia), joka pystyi yhdistämään koko valtavan maan, levittämään kulttuuriaan ja sulauttamaan itseensä naapurimaiden ja -kansojen kulttuurit. Ulkomaankauppa Keski-Aasiaan ja Kaakkois-Aasian saaristoihin saakka kukoisti ja toi suuria määriä ulkomaisia kauppiaita pääkaupunki Chang'aniin.[1] Chang'an oli tuolloin maailman suurin kaupunki.[2] Buddhalaisuus kulkeutui Koreaan ja Japaniin, mutta Tang-Kiinan viralliseksi opiksi muovautui kungfutselaisuus. Merkittävänä keksintönä laattakirjapaino keksittiin Tang-kaudella ja siten kirjallisuus levisi entistä useampien käsiin.