Back Telluur Afrikaans ቴሉሪየም Amharic Telurio AN تيلوريوم Arabic تيلوريوم ARY تيلوريوم ARZ Teluriu AST Tellur Azerbaijani Теллур Bashkir Téllurium BAN
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Telluuri | ||||
| Tunnus | Te | ||||
| Järjestysluku | 52 | ||||
| Luokka | Puolimetalli | ||||
| Lohko | p | ||||
| Ryhmä | 16, happiryhmä | ||||
| Jakso | 5 | ||||
| Tiheys | (25 °C) 6,24 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 2,25 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | Hopeanhohteisen harmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1782, Franz-Joseph Müller von Reichenstein | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 127,60[1] | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 140 (123) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 135 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 206 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Kr] 4d10 5s2 5p4 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 18, 6 | ||||
| Hapetusluvut | -II, +IV, +VI | ||||
| Kiderakenne | Heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 722,66 K (449,51 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 1 261 K (988 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 20,46 · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 114,1 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 17,49 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 10 000 Pa 1 042 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 2 610 m/s ohuessa sauvassa, 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 2,1 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,202 kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | (20 °C) 3 000–18 000 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 1,97–3,38 W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 13494-80-9 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Telluuri (lat. tellurium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki Te, järjestysluku 52 ja CAS-numero 13494-80-9. Se näyttää tinalta ja muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan seleeniä ja rikkiä. Sitä käytetään pääasiassa metalliseoksissa ja puolijohteissa. Luonnossa telluuri on suhteellisen harvinainen ja esiintyy sulfidimalmeina muun muassa seleenin ja kuparin kanssa. Tunnetaan myös mineraaleja, joissa telluuri esiintyy yhdessä kullan ja hopean kanssa.[2]
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 76. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.