Back Tennessien Afrikaans ተነሲን Amharic Teneso AN टेनेसीन ANP تينيسين Arabic تينيسين ARZ Tennessiu AST Tennessin Azerbaijani Ténnessin BAN Тэнесін Byelorussian

Tennessiini

Livermorium ← Tennessiini → Oganesson
At
↑
Ts
↓
-  
 
 


Yleistä
Nimi Tennessiini
Tunnus Ts
Järjestysluku 117
Luokka -
Lohko p-lohko
Ryhmä 17. Halogeenit (ei vahvistettu)
Jakso 7
Löytövuosi 2010
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(294)
Orbitaalirakenne[Rn] 5f14 6d10 7s2 7p5 (ennustettu)[1]
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 18, 7 (ennustettu)
Hapetusluvut−1, 1, 3, 5 (ennustettu)[2]
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Luultavasti kiinteä
Sulamispiste623–823 (ennustettu)[2] K
Kiehumispiste883 (ennustettu)[2] K
Muuta
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
CAS-numero54101-14-3
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Kesti 250 päivää valmistaa tarpeeksi berkeliumia (kuvassa) tennessiinin syntetisointia varten.[3]

Tennessiini (engl. tennessine) on järjestysluvultaan 117. alkuaine.[4][5][6][7] Sen kemiallinen merkki on Ts.[6] Aikaisemmin alkuaineen tilapäinen nimi oli ununseptium (lat. ununseptium) ja tilapäinen kemiallinen merkki Uus. Venäläis-yhdysvaltalainen tutkijaryhmä ilmoitti vuoden 2010 tammikuussa onnistuneensa synnyttämään Dubnassa kuusi atomia tätä alkuainetta hiukkaskiihdyttimen avulla.[8] Tässä kokeessa Juri Oganesjanin johdolla tutkijat pommittivat berkeliumista valmistettua kohdetta kalsiumioneilla. IUPAC vahvisti virallisesti alkuaineen löytämisen joulukuussa 2015.[9] Tennessiinin puoliintumisaika on vain sekunnin murto-osia. Vuoteen 2016 mennessä tätä alkuainetta on tuotettu vain muutamia atomeja, joten sen ominaisuuksista ei tiedetä paljoa. Alkuaine kuuluu 17. ryhmään eli on siis halogeeni. Aineesta on käytetty myös nimitystä eka-astatiini, koska sen arvellaan muistuttavan kemiallisilta ominaisuuksiltaan astatiinia. [3][10][11] Nimensä tennessiini on saanut Yhdysvaltojen Tennesseen osavaltiosta.

Alkuaineen löytyminen antaa viitteitä mahdollisuuksista tuottaa vielä raskaampien, niin sanotulla stabiilisuuden saarella esiintyvien alkuaineiden ytimiä.[3][10]

  1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Hoffman ei löytynyt
  2. ↑ a b c Hoffman s. 1724
  3. ↑ a b c Lauren Schenkman: Finally, Element 117 Is Here! 7.4.2010. ScienceMagazine.com. Viitattu 14.1.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Marko Hamilo: Neljä uutta alkuainetta saivat englanninkieliset nimet – nihonium, moskovium, tennessine ja oganesson Suomen Kuvalehti. 14.6.2016. Suomen Kuvalehti. Viitattu 31.1.2017.
  5. ↑ Kalevi Rantanen: Raskaimman alkuaineen metsästys (pdf) Kemia-lehti. 3/2017. Kemia-lehti. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 6.6.2017.
  6. ↑ a b Risto Laitinen: IUPAC:n yleiskokous Sao Paulossa (pdf) 2017. Kemian Seurat. Viitattu 18.11.2017.
  7. ↑ Joonas Gustavsson: Tutkijat huomasivat: Harvinainen alkuaine rikkoo kvanttimekaniikan sääntöjä – ”Kuin olisi vaihtoehtoisessa universumissa” 4.10.2017. Tekniikan Maailma. Viitattu 19.11.2017.
  8. ↑ Alkuaine 117 on ununseptium (arkistoitu) 13.4.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 21.6.2010. Viitattu 30.11.2018.
  9. ↑ Discovery and Assignment of Elements with Atomic Numbers 113, 115, 117 and 118 Press Release. 30.12.2015. International Union of Pure and Applied Chemistry (IUPAC). Arkistoitu 31.12.2015. Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)
  10. ↑ a b James Glanz: Scientists Discover Heavy New Element 6.4.2010. New York: New York Times. Viitattu 14.1.2016. (englanniksi)
  11. ↑ IUPAC is naming the four new elements nihonium, moscowium, tennessine, and oganesson 8.6.2016. IUPAC. Arkistoitu 8.6.2016. Viitattu 9.6.2016. (englanniksi)

Developed by StudentB