Tieteellinen teoria on hyvin perusteltu selitys ilmiölle, joka on saavutettu käyttäen tieteellistä menetelmää ja on toistuvasti vahvistettu havaintojen ja kokeiden kautta.[1][2] Kuten enimmät (ellei kaikki) tieteelliset tiedon muodot, tieteelliset teoriat ovat luonteeltaan induktiivisia ja pyrkivät olemaan ennustavia ja selittäviä.[3][4]
Tieteellisen teorian vahvuus riippuu sillä selitettävissä olevien ilmiöiden monimuotoisuudesta sekä sen tyylikkyydestä ja yksinkertaisuudesta (ks. Occamin partaveitsi). Sitä mukaa kun lisää tieteellistä todistusaineistoa kerääntyy, tieteellinen teoria voi tulla hylätyksi tai muutetuksi, jos se ei sovi uusiin empiirisiin havaintoihin – tämän kaltaisissa tilanteissa kaivataan täsmällisempää teoriaa. Tietyissä tapauksissa vähemmän täsmällistä ja muuttamatonta teoriaa voidaan edelleen käyttää teoriana, jos siitä on (pelkästään sen yksinkertaisuuden ansiosta) hyötyä approksimaationa tiettyjen olosuhteiden vallitessa (esim. mekaniikan peruslakien käyttö approksimaationa erityiselle suhteellisuusteorialle nopeuksilla, jotka ovat pieniä suhteessa valon nopeuteen).
Tieteelliset teoriat ovat koeteltavia ja tekevät falsifioitavissa olevia ennustuksia. Ne kuvaavat tietystä luonnollisesta ilmiöstä vastuussa olevia kausaalisia tekijöitä ja niitä käytetään selittämään ja ennustamaan fyysisen maailmankaikkeuden piirteitä tai tiettyjä tiedustelun alueita (esim. sähkö, kemia, tähtitiede). Tieteilijät käyttävät teorioita perustana uuden tieteellisen tiedon saavuttamiseksi sekä saavuttamaan teknologian keksimisen ja sairauden parantamisen kaltaisia päämääriä. Tieteelliset teoriat ovat luotetuin, täsmällisin ja kattavin tieteellisen tiedon muoto.[3] Tämä eroaa suuresti “teoria” -termin yleisestä käytöstä, joka viittaa siihen, että jokin on perusteeton ja spekulatiivinen.[5]