Tiibet (tiibetiksi བོད, Wylie-translitteraatio: Bod; kiinaksi perint.: 藏區; yksink.: 藏区; pinyin: Zàngqū) on tiibetiläisten asuttama ylänköalue Aasiassa. Tiibetiläiset puhuvat tiibetin kieltä. Buddhalaisuudella ja dalai-lamalla on keskeinen rooli tiibetiläisten identiteetissä. Tiibetin keskuskaupunki on Lhasa.
Tiibetillä on pitkä historia, ja se on ollut vuoroin itsenäinen ja vuoroin valloitettu. Kiina miehitti Tiibetin 1950-luvun alussa, minkä jälkeen Keski-Tiibetistä tuli Tiibetin autonominen alue ja yksi Kiinan 27 maakunnasta. Tiibetiläisiä asuu myös muissa Länsi-Kiinan maakunnissa, ja vuoden 1959 epäonnistuneen kansannousun seurauksena tiibetiläisiä pakolaisia elää runsaasti etenkin Intiassa.
Tiibetin poliittinen asema on kiistanalainen. Sillä on maanpaossa oleva hallitus, joka tavoittelee alueelle autonomiaa[3], ja sitä radikaalimpi itsenäisyysliike, jolle autonomia ei riitä.[4] Yksikään YK:n jäsenmaa ei ole tunnustanut Tiibetin pakolaishallitusta.