Toipilas | |
---|---|
Nimi | Toipilas |
Toinen nimi | Première verdure ( suom. ensiviherrys) |
Tekijä | Helene Schjerfbeck |
Valmistumisvuosi | 1888 |
Taiteenlaji | öljymaalaus |
Korkeus | 92 cm |
Leveys | 107 cm |
Sijainti | Ateneumin taidemuseo 1888 alkaen |
Paikkakunta | Helsinki |
Toipilas II | |
---|---|
Nimi | Toipilas II |
Tekijä | Helene Schjerfbeck |
Valmistumisvuosi | 1927 |
Taiteenlaji | öljymaalaus |
Toipilas on Helene Schjerfbeckin öljymaalaus kankaalle vuodelta 1888. Nykyisin Toipilas on suosituin Schjerfbeckin maalauksista. Sitä pidetään myös käännekohtana Schjerfbeckin uralla. Toipilaan jälkeen hän alkoi uudistaa maalaustapaansa ja pelkistää sekä värejä että muotoja.[1]
Maalaukseen on kuvattu pieni tyttö, joka istuu pöydän ääressä kuluneessa ja valkoisin tyynyin pehmustetussa rottinkituolissa. Toipilastyttö pitelee käsissään pöydällä olevaa versovaa oksaa, jonka jotkut katsovat viittaavan sairauden voittamiseen.[2]
Noin metrin levyisenä se on Schjerfbeckin viimeinen suurikokoinen 1880-luvun realismin hengessä maalattu teos.[3] Teoksessa korostuu valon kuvaus, ja siveltimenkäyttö on eloisaa. Kahdelta suunnalta tuleva kirkas valo korostaa valkoisia vaatteita ja heijastuu pöydän lasiesineistä.[4]
Mallin henkilöllisyydestä ei ole tietoa.[5] Schjerfbeck maalasi Toipilaan Cornwallin rannikolla St Ivesissa, jonne oli 1880-luvulla syntynyt kansainvälinen taiteilijayhteisö. Schjerfbeck oli Pariisissa tutustunut uusiin taidesuuntauksiin, ja Toipilaassa realistinen ilmaisu on saanut vaikutteita impressionismista ja symbolismista.[4] Toipilas oli kuitenkin paluuta realistisempaan ja naturalistisempaan kuvaukseen aiemman pelkistetyn maalaustavan jälkeen.[6]
Sairas lapsi oli suosittu aihe 1880-luvulla, mutta Schjerfbeck palasi siihen myöhemminkin hioen aihetta yhä pelkistetympään muotoon. Kuvaa on tulkittu myös vertauskuvallisena omakuvana.[5]