Torii

Torii (jap. 鳥居・鳥栖・鶏栖, kirjaimellisesti ”linnun orsi”) on perinteinen japanilainen portti, joka rakennetaan useimmiten šintolaisen pyhäkön sisäänkäynnille tai pyhäkön alueelle. Se toimii merkkinä siirtymisestä pyhästä maailmasta profaaniin, maalliseen maailmaan.^[1] Sisäänkäynnillä sijaitseva torii on yleensä helpoin tapa tunnistaa šintolainen pyhäkkö, ja japanilaisissa kartoissa pyhäkköjä edustaakin pieni torii-symboli.^{[huom. 1]} Toriit ovat kuitenkin myös yleinen näky buddhalaisissa temppeleissä, joissa ne seisovat temppelin oman pyhäkön (jap. 鎮守社, chinjusha, ”suojeluspyhäkkö”) sisäänkäynnillä. Nämä pyhäköt ovat yleensä hyvin pieniä.

Ensimmäiset toriit rakennettiin Japaniin viimeistään Heian-kauden keskivaiheilla, sillä ne mainitaan vuonna 922 kirjoitetussa tekstissä. Varhaisin jäljellä oleva kivinen torii on rakennettu 1100-luvulla, ja se kuuluu Hachiman-pyhäkölle Yamagatan prefektuurissa. Vanhin olemassa oleva puinen torii on vuonna 1535 rakennettu ryōbu-tyylinen torii Kubō Hachimanin pyhäkössä Yamanashin prefektuurissa.^[1]

Toriit rakennettiin perinteisesti puusta tai kivestä, mutta nykyään niiden rakentamiseen voidaan käyttää myös betonia, kuparia, ruostumatonta terästä tai muita materiaaleja. Ne jätetään yleensä joko maalaamatta tai maalataan kirkkaanpunaisiksi mustaa yläpalkkia lukuun ottamatta. Inari-pyhäköillä on tyypillisesti useita torii-portteja. Liike-elämässä menestynyt ihminen lahjoittaa usein toriin pyhäkölle osoittaakseen kiitollisuutensa. Kioton Fushimi Inari-taishassa on tuhansia tämäntyyppisiä toriita, joihin on jokaiseen kaiverrettu lahjoittajan nimi.^[2]

1. ↑ ^{a b} Torii JAANUS. Viitattu 31. maaliskuuta 2010.
2. ↑ Historical Items about Japan 11.5.2007. Michelle Jarboe. Arkistoitu 6.3.2012. Viitattu 31. maaliskuuta 2010.

Viittausvirhe: <ref>-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”huom.”, mutta vastaavaa <references group="huom."/>-elementtiä ei löytynyt