Tulenheimon hallitus

Tulenheimon hallitus
Suomen tasavallan 12. valtioneuvosto
Tulenheimon hallitus viimeisessä istunnossaan joulukuussa 1925, edessä tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander.
Toimikausi alkoi	31. maaliskuuta 1925
Toimikausi päättyi	31. joulukuuta 1925
Jäsenet
Hallituksen johtaja	Antti Tulenheimo
Ministerien lukumäärä	13
Hallituspuolueet	Maalaisliitto Kokoomus
Historia
Edellinen	Ingmanin II hallitus
Seuraava	Kallion II hallitus

Tulenheimon hallitus oli Suomen tasavallan 12. hallitus. Se oli Maalaisliiton ja Kokoomuksen muodostama porvarillinen vähemmistöhallitus, joka toimi 276 päivää välillä 31. maaliskuuta – 31. joulukuuta 1925. Pääministeri Antti Tulenheimo oli siviiliviraltaan Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori, joka toimi myöhemmin yliopiston rehtorina ja kanslerina sekä Helsingin kaupunginjohtajana.^[1]

Hallitusohjelmassaan Tulenheimon hallitus lupasi tukea tuonaikaisen Suomen pääelinkeinoa maataloutta sekä yhä kasvavaa teollisuutta. Hallitus lupasi ohjelmassaan kiinnittää huomiota myös sosiaalisiin uudistuksiin ja sivistyselämän kehittämiseen sekä ryhtyä toimenpiteisiin väkijuomien salakuljetuksen ja käyttämisen estämiseksi. Erityiseksi tehtäväkseen hallitus katsoi armeijan olojen parantamisen.

Tulenheimon hallitus kaatui sen tehtyä laivaston määrärahoista luottamuskysymyksen. Eduskunta esti hallituksen ajaman laivasto-ohjelman toteuttamisen, minkä jälkeen pääministeri Antti Tulenheimo esitti hallituksensa eronpyynnön. Oman traagisen lisänsä laivastosta ja ylipäänsä Suomen puolustusvalmiudesta käytyyn julkiseen keskusteluun antoi heikkokuntoisen, Venäjän laivastolta perityn torpedovene S2:n uppoaminen tuhoisin seurauksin Pohjanlahdella 5. lokakuuta 1925.^[2]

Tulenheimon hallituksen toimikauden pysyvimpiä saavutuksia olivat työntekijöiden lakisääteisen tapaturmavakuutuksen laajentaminen kaikkia työntekijöitä koskevaksi ja sen nojalla maksettavan korvauksen korottaminen. Lisäksi eduskunta hyväksyi vihdoin vuosia kiistellyn ns. Lex Pulkkisen eli lain puutavarayhtiöiden laittomasti hankkiman maaomaisuuden palauttamisesta.^[2]

1. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 9, palsta 73. Helsinki: Otava, 1965.
2. ↑ ^{a b} Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 62–63. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.