Typografia

Varhainen esimerkki typografisesta suunnittelusta. Sivu Francesco Colonnan Hypnerotomachia Poliphilista, jonka painoi Aldus Manutius Venetsiassa vuonna 1499.

Typografia (kreik. τύπος ’muoto’ + γραφή ’kirjoitus’)[1] on tekstin ja kirjainten asettelua, jonka tarkoituksena on helpottaa viestin perillemenoa antamalla tekstille oikeanlainen visuaalinen muoto.[2] Typografian tekijää sanotaan typografiksi ja erityisesti kirjainten suunnitteluun erikoistunutta sanotaan kirjainsuunnittelijaksi.

Typografiaan kuuluu muun muassa kirjaintyypin valinnat, kirjainkoko, tekstin väri, rivin pituus ja tasaus, riviväli, orpo- ja leskirivit, sanavälit, merkkivälit, palstavälit, sisennykset, otsikointityyli, anfangit ja tekstin korostukset. Myös typografisen merkistön käyttö (kuten oikeanlaisten numerojen ja murtolukujen, ligatuurien, lainausmerkkien tai viivojen valitseminen) kuuluu typografiaan.[3]

Typografiaan voidaan lukea kuuluvaksi lisäksi kirjaintyyppien suunnittelu, joskin vain harvat typografit suunnittelevat kirjaintyyppejä.[4] Laajasti ymmärrettynä typografiaan katsotaan kuuluvaksi myös painotuotteen paperin valinta.[5]

  1. Laak, Timo: Saavutettavaa typografiaa – Osa 1 (arkistoitu versio) saavutettava.fi. 24.3.2006. Arkistoitu 28.10.2010. Viitattu 4.6.2012.
  2. Toivanen, Antti: Yleistä typografiasta Graafinen.com. Arkistoitu 21.2.2012. Viitattu 4.6.2012.
  3. Typografian käsikirja (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. John D. Berry: dot-font: Being a Typographer August 16, 2004. CreativePro.com. Viitattu 4.6.2012.
  5. Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage: Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus, s. 81. Opetushallitus, 2000. ISBN 952-13-0606-8.

Developed by StudentB