Ulysses S. Grant | |
---|---|
Yhdysvaltain 18. presidentti | |
Varapresidentti |
Schuyler Colfax (1869–1873), Henry Wilson (1873–1875) |
Edeltäjä | Andrew Johnson[1] |
Seuraaja | Rutherford B. Hayes[1] |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 27. huhtikuuta 1822[1] Point Pleasant Ohio[1] |
Kuollut | 23. heinäkuuta 1885 (63 vuotta)[1] Mount McGregor, New York[1] |
Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
Ammatti |
sotilas maanviljelijä myyjä[1] |
Puoliso | Julia Dent Grant[1] |
Tiedot | |
Puolue | Republikaanit[1] |
Uskonto | metodisti[1] |
Nimikirjoitus |
|
Sotilaspalvelus | |
Lempinimi | Unconditional Surrender |
Palvelusmaa(t) | Yhdysvallat (Pohjoisvaltiot) |
Palvelusvuodet |
1839–1854 1861–1869 |
Sotilasarvo | armeijakenraali |
Taistelut ja sodat |
Meksikon–Yhdysvaltain sota Yhdysvaltain sisällissota |
Ulysses S. Grant (syntyjään Hiram Ulysses Grant, 27. huhtikuuta 1822 – 23. heinäkuuta 1885) oli Yhdysvaltain sisällissodassa pohjoisvaltioiden armeijaa johtanut kenraali sekä Yhdysvaltain 18. presidentti (1869–1877). Hän toimi ennen presidentiksi nousuaan Unionin armeijassa ja nousi lopulta koko maan asevoimien komentajaksi. Presidentiksi noustessaan hänellä ei juuri ollut poliittista kokemusta: hän toimi ennen presidenttikauttaan vain muutaman kuukauden ajan Yhdysvaltain sotaministerinä.
Presidenttinä Grantin merkittävin saavutus oli Yhdysvaltain ja Ison-Britannian välien parantaminen. Grantin hallinto kärsi kuitenkin laajasta korruptiosta ja erityisesti intiaanien asema heikkeni Grantin kauden aikana huomattavasti.