Unkarin kansannousu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa kylmää sotaa | |||||||
Unkarin lippu, josta mielenosoittajat ovat leikanneet kommunistisen vaakunan.
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Tappiot | |||||||
noin 700 kaatunutta |
noin 3 000 kaatunutta |
Unkarin kansannousu (unk. 1956-os forradalom tai 1956-os felkelés) oli Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalinin kuolemaa vuonna 1953 seuranneen suojasään ja sisäisten uudistusten hitauden aiheuttaman tyytymättömyyden innoittama kansannousu Unkarin kommunistihallintoa vastaan vuonna 1956.
Ensimmäiset väkivaltaiset yhteenotot käytiin maan pääkaupungissa Budapestissa 23. lokakuuta. Tilanne riistäytyi nopeasti kommunistisen Unkarin työväenpuolueen hallinnasta, ja apuun pyydettiin maassa olleita neuvostojoukkoja. Neuvostojoukot joutuivat vetäytymään katutaistelujen jälkeen 30. lokakuuta ja Imre Nagyn johtama hallitus otti käyttöön monipuoluejärjestelmän. Neuvostoliiton panssarivaunut vyöryivät kuitenkin takaisin kaupunkiin 4. marraskuuta, ja taistelut olivat tällä kertaa ohi nopeasti. Virallisesti taistelut päättyivät 11. marraskuuta mennessä, mutta pienempiä vastarintapesäkkeitä oli Unkarin maaseudulla vielä kuun loppuun saakka.
Noin 2 600–3 000 unkarilaista ja noin 700 Neuvostoliiton sotilasta kuoli kansannousussa. Noin 180 000 unkarilaista pakeni ulkomaille. Valtaan nousi János Kádárin hallitus, jonka kurinpalautuksen aikana tuhansia tuomittiin vankeusrangaistuksiin ja satoja teloitettiin, heidän joukossaan myös Imre Nagy. Maassa aikanaan vallinnut stalinistinen järjestelmä ei kuitenkaan palannut, ja Kádárin hallitus ryhtyi myöhemmin asteittaisiin uudistuksiin.