Urdu | |
---|---|
Enemmistökieli Vähemmistökieli |
|
Oma nimi |
اردو (urdu) لشکری (lashkari) |
Tiedot | |
Alue |
Pakistan Intia Mauritius Etelä-Afrikan tasavalta |
Virallinen kieli |
Pakistan Intia |
Puhujia | 60 503 579 |
Sija | 20 |
Kirjaimisto | arabialaisesta kirjaimistosta johdettu oma urduaakkosto |
Kielenhuolto |
Kansallinen kieliviranomainen[1] (Pakistan) Urdu-kielen kansallinen edistämisneuvosto[2] |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
indoiranilaiset kielet – indoarjalaiset kielet – läntiset hindikielet – hindustani[3] |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | ur |
ISO 639-2 | urd |
ISO 639-3 | urd |
Urdu (اردو), tunnetaan myös puhujien keskuudessa nimellä lashkari[4] (لشکری), on hindustanin kielen persianisoitu muoto. Urdu on puhujamäärältään suuri kieli ja sillä on tärkeä asema etenkin Pakistanissa, jossa suurin osa ei-urdunkielisestä kansasta osaa sitä toisena tai kolmantena kielenä. Urdun kieli kehittyi pohjoisessa Intiassa muslimien ja hindujen välisen vuorovaikutuksen välineeksi islamilaisten suufien perustamissa kylissä.[5]
Urdun kielen nimi on peräisin turkkilaiskielten sanasta ordu, joka tarkoittaa "leiriä" tai "armeijaa". Se on lainautunut turkin kielen kautta eurooppalaisiin kieliin, esim. saksaan ja englantiin, muodossa horde ja merkityksessä "ihmisjoukkio", "barbaarilauma" tai "sotajoukko". Intiassa sanalla tarkoitettiin sotilasleiriä. Urdu on siis "sotilasleirin kieli", joka on syntynyt Intian sankritista kehittyneiden prakritien, kansanmurteiden, lainatessa uusia aineksia mogulivalloittajien ja näiden sotajoukkojen maahan tuomista kielistä (turkkilaiskielet, persia ja arabia).