Uusklassinen arkkitehtuuri

Robert Smirke, British Museum, 1827–1857, Lontoo. Museon julkisivu on eräs englantilaisen uusklassisen arkkitehtuurin tunnetuimpia esimerkkejä.

Uusklassinen arkkitehtuuri on arkkitehtuurin suuntaus, joka syntyi suurin piirtein 1700-luvun puolivälissä lähes yhtä aikaa Ranskassa, Saksassa ja Englannissa.[1] Uusklassismi otti vaikutteensa suoraan antiikin Kreikan ja Rooman rakennustaiteesta sekä renessanssiajan palladiolaisesta arkkitehtuurista. Rönsyilevän barokki- ja rokokooarkkitehtuurin jälkeen uusklassismi pyrki takaisin "puhtaaseen" klassiseen arkkitehtuuriin, ja se palautti rakennuksiin yksinkertaiset ja suoraviivaiset muodot sekä antiikista tutut pylväsjärjestelmät. Sen nousuun vaikutti antiikin taiteen ja arkkitehtuurin kasvanut tuntemus, sekä varsinkin sisätilojen suunnittelussa Pompejissa tehdyt löydöt. Antiikista tuli tuolloin muoti-ilmiö kasvavien arkeologisten löytöjen ansiosta.[1]

Suomessa ja Ruotsissa varhaisin uusklassismi tunnetaan kustavilaisena tyylinä. Sitä seurasi Napoleonin ajan keisarityyli eli empire.[1] Helsingin keskusta-arkkitehtuuri edustaa etenkin Carl Ludvig Engelin suunnitelmien ansiosta suurelta osin uusklassismia. Samoin Pietari ja München ovat likimain uusklassismin ulkomuseoita.

  1. a b c Taiteen Pikkujättiläinen, s. 305. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X

Developed by StudentB