Uusprotestantismi

Uusprotestantismi on neologian vaikutuspiirissä syntynyt kristinuskon tulkinnan perinne, jonka mukaan moderni ajattelu määräsi teologian lähtökohdat ja vaikutti sen sisältöön. Muodollisesti kirkot säilyivät luterilaisina tai reformoituina, mutta reformaation perinteestä jäi jäljelle ainoastaan se, mikä näytti sopivan moderniin maailmaan.[1]

Uusprotestanttisella teologialla tarkoitetaan noin vuosina 1870–1920 vallalla ollutta modernin teologian suuntausta, jolla on juurensa erityisesti saksalaisessa protestanttisessa teologiassa. Suuntauksen keskeisiä teologeja olivat mm. Albrecht Ritschl ja Adolf von Harnack.[2]

  1. Arffman 2004, s. 189–190
  2. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä t13 ei löytynyt

Developed by StudentB