Vaasa | |
---|---|
Vaasa-suvun keskiaikainen vaakuna. |
|
Vaasa-suvun kuninkaallinen vaakuna. |
|
Alkuperä | Ruotsi |
Varhaisin tieto | 1355 |
Polveutuminen | Scherembeke-suku (luultavasti) |
keskiaikainen rälssisuku | |
Kantaisä | Nils Kettilsson |
Merkittävät jäsenet |
Kustaa Vaasa Eerik XIV Juhana III Sigismund |
Haarautuvat suvut |
Gyllenhielm Vaasapori |
Kartano | Vasa, Skepptuna, Ruotsi |
† Sammunut Ruotsissa | |
Sammunut | 1689 |
Viimeinen mies | Juhana II Kasimir, kuollut 1672 |
Viimeinen nainen | Kristiina, kuollut 1689 |
Vaasa-suku (ruots. Vasa tai Vase[1]) oli ruotsalainen aatelinen, sittemmin kuninkaallinen suku, joka hallitsi Ruotsia vuosina 1523–1654 ja Puolaa vuosina 1587–1668.
Suvun jäseniä esiintyi jo 1300-luvulla ja heitä oli keskiajalla myös Suomessa. Krister Niilonpoika Vaasa (k. 1442) toimi Viipurin linnanpäällikkönä vuodesta 1417 ja nimitettiin Ruotsin drotsiksi vuonna 1435. Hänen pojanpoikansa Kettil Kaarlenpoika Vaasa (k. 1465) toimi vuodesta 1459 Linköpingin piispana ja lyhyen aikaa ennen kuolemaansa Ruotsin valtionhoitajana. Kettil Kaarlenpoika Vaasan pojanpoika Eerik Juhananpoika Vaasa (kuningas Kustaa Vaasan isä) oli 1500-luvun alkupuolella Kastelholman linnanpäällikkönä ja sai surmansa Tukholman verilöylyssä. Suku nousi kuningassuvuksi Kustaa Vaasan tultua sisällissodan ja valtiopäivien suorittaman vaalin tuloksena Ruotsin kuninkaaksi.
Vaasa-suku sammui mieskannalta Puolan kuninkaaseen Juhana II Kasimiriin (k. 1672) ja naiskannalta kuningatar Kristiinaan (k. 1689). Vuonna 1809 syrjäytetyn kuningas Kustaa IV Aadolfin vanhin poika Kustaa (1799–1877), joka esitti maanpaossa ollessaan vaatimuksia Ruotsin kruunuun, käytti vuodesta 1829 Vaasan prinssin arvonimeä.[1] Ruotsin nykyinen kuningas Kaarle XVI Kustaa on Kustaa Vaasan jälkeläinen isoisoäitinsä Badenin prinsessa Viktorian kautta.