Valoladonta

Linotype CRTronic 360 -valolatomakone 1980-luvun alusta.
Bertholdin ensimmäinen valolatomakone Diatype 1960-luvun alusta.
Berthold Diatronic -valolatomakoneen sisällä liikkuva negatiivilevy, jonka läpi valottamalla voi latoa lihavaa Futura-tekstiä.
Bertholdin otsikkoladontalaite Staromat 1960-luvun puolivälistä muistuttaa valokuvien suurennuskonetta.

Valoladonta on 1960-luvulta 1980-luvulle yleisesti käytetty kirjapainojen tekstin­valmistus- eli ladontamenetelmä. Siinä paino­tuotteeseen tarvittava teksti valotettiin kirjain kerrallaan valo­herkälle paperille tai filmille erityisellä valo­latoma­koneella. Näin aikaan­saadut ladelmat asemoitiin kuvien ja muiden elementtien kanssa saksitaiton keinoin – leikkaamalla ja liimaamalla – painettavan sivun aihioon eli peistiin (engl. paste up).

Valo­ladonta syrjäytti Linotype-tyyppisten latoma­koneiden avulla aikaan­saadun metalli­ladonnan, kun valtaosa painatus­töistä siirtyi kohopaino­tekniikasta offset- tai syväpaino­tekniikkaan 1950-luvulta alkaen. 1990-luvulta alkanut tieto­koneiden ja niiden julkaisu­ohjelmien käyttö syrjäytti puolestaan valo­ladonnan, ja siirryttiin nykyiseen digitaalisen tekstin­valmistuksen aikaan.[1]

  1. ”Familiar forces drive prepress: then and now, the demand for faster, cheaper, and higher-quality product advances an industry.” Graphic Arts Monthly, toukokuu 2003. Haettu 8.8.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen): https://www.highbeam.com/doc/1G1-102342772.html (Arkistoitu – Internet Archive)

Developed by StudentB