Vanha-Liivinmaa[1] (lat. Terra Mariana, saks. Alt-Livland,[2] vir. Vana-Liivimaa) tarkoittaa saksalaisten 1200-luvulta 1500-luvun puoleenväliin hallitsemaa Baltian aluetta. Saksalaiset nimittivät koko hallussaan ollutta Pohjois- ja Keski-Baltiaa Liivinmaaksi,[3] liiviläisten mukaan. Nimitystä Vanha-Liivinmaa käytetään erotukseksi myöhemmästä Liivinmaan maakunnasta, joka oli pinta-alaltaan huomattavasti suppeampi.
Saksalaisten hallitsema Liivinmaa syntyi Baltian ristiretkien seurauksena 1200-luvun alussa. Se koostui Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan balttilaisista maista[4][5] ja käsitti nykyisen Latvian ja Viron alueet.[5] Valtiota hallitsi Saksalainen ritarikunta, mutta sen erotti ritarikunnan ydinalueesta Itä-Preussista liettualainen Samogitian ruhtinaskunta. Aikalaiset kutsuivat aluetta latinalaisella nimellä Terra Mariana, Maarianmaa,[6][7] sen jälkeen kun paavi Innocentius III:n vuonna 1215 liitti sen Rooman ja keisarikunnan alaisuuteen.[8]
Vuodesta 1418 alkaen Liivinmaan valtiot muodostivat löyhän liittovaltion, Liivinmaan liiton (saks. Livländische Konföderation, latv. Livonijas Konfederācija).[4] Liivinmaan liitto hajosi uskonpuhdistuksen käynnistämien muutosten seurauksena Liivinmaan sodissa 1500-luvun loppupuolella. Vanhasta-Liivinmaasta muodostuivat Liivinmaan, Kuurinmaan ja Vironmaan maakunnat ja myöhemmät kuvernementit. Erotukseksi myöhemmästä tynkä-Liivinmaasta liittovaltiosta käytetään nimitystä Vanha-Liivinmaa.[2][9]