Vanhurskaus

Vanhurskaus on tärkeä käsite juutalaisessa, kristillisessä ja islamilaisessa uskossa ja teologiassa. Vanhurskaus on Raamatun mukaan Jumalan ominaisuus ja tarkoittaa täten ihmisen kohdalla ulkopuolelta, Jumalalta, tulevaa hurskautta eli oikeamielisyyttä. Uuden Testamentin mukaan tämä ulkopuolelta tuleva hurskaus tulee ihmiselle, kun hän uskoo Kristuksen sovitustyöhön ristillä ja saa syntinsä anteeksi.[1] Kristillisyydessä ihminen on sydämen uskolla vanhurskauden omistaja ja suun tunnustuksella pelastuva,[2] Jumalalle kelpaava. Vanhurskaus mahdollistaa uskovan pyhityksen.

»Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.»
(1. Moos. 15:6 )

Kysymys siitä, miten ihmisestä tulee Jumalalle kelpaava, pelastuksesta osallinen eli vanhurskas, on kristinuskon opinmuodostuksessa pelastusopin eli soteriologian sisältö. Kristinuskon sisällä on jonkin verran eroavaisuutta siinä, mikä on jumalallisen armon ja inhimillisen myötävaikuttamisen osuus ihmisen vanhurskaudessa (synergismi - monergismi). Siihen liittyy myös kysymys vanhurskauden vastaanottamisen välineistä, kuten sakramentit sekä uskon ja rakkauden tekojen suhde.lähde?

Omavanhurskaus tarkoittaa hurskautta, johon ihminen pyrkii omilla teoillaan tai saavutuksillaan. Omavanhurskaus voi olla ainakin lain noudattamisen kautta koettavaa omavanhurskautta. Myös omavanhurskautta, joka on ylpeyttä siitä, että ei tarvitse kenenkään tai minkään muun vanhurskautta kuin omaa tai itse tuotettua tunnetta tai kokemusta siitä, että uskoen pelkästään itseensä kelpaisi Jumalalle.[3][4][5]

  1. Room. 3:21-24, 5:17; Ef 1:7; 2. Kor. 5:21
  2. Room. 10:8-10
  3. 2. Kor 5:21
  4. Uusi elämä, Billy Joe Daugherty, 2. Sinä olet Jumalan vanhurskas Kristuksessa, sivu 6-, 1984, ISBN 951-95789-3-5
  5. Luuk. 5:31-32; 15:7; 16:15; 18:14

Developed by StudentB