Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä tai saavuttaa jotain ilman rajoitteita, jotka estäisivät sen. Vapauden rajoitteet voivat olla esimerkiksi pakkoja, juridisista tai terveydellisistä syistä johtuvia rajoituksia tai muiden toimijoiden väliintuloja.[1]
Poliittisen vapauden lajit ovat aatehistorioitsija Isaiah Berlinin mukaan positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus. Negatiivinen vapaus tarkoittaa esteiden poissaoloa, ja positiivinen vapaus tarkoittaa toimijan ideaalisen itsen, todellisen minän tai tietyn elämäntavan toteuttamista. Aatehistorioitsija Quentin Skinnerin mukaan positiivinen vapaus toteutuu vain, jos ihminen todellakin elää ideaalin mukaisesti.[2]
Yhteiskunnassa poliittinen vapaus koskee muun muassa lehdistöä, mielipiteen ilmaisua ja kokoontumista. Filosofiassa poliittinen vapaus liitetään usein markkinatalouteen.[2] Filosofi Immanuel Kantin mukaan vapaus on vapautta pakottamisesta, eikä valtiolla ole oikeutta rajoittaa kenenkään vapautta muuten kuin estääkseen tätä loukkaamasta toisten vapautta.[3]
Kaikille ihmisille kuuluvia vapauksia on määritelty kansainvälisissä julistuksissa ja asiakirjoissa, kuten YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa[4] sekä EU:n perusoikeuskirjassa[5].
123 valtion tutkimus vahvisti nobelistien Hayekin–Friedmanin hypoteesin, että taloudellinen vapaus on lähes välttämätön poliittisen vapauden edellytys. Vain harvoissa tapauksissa oli merkittävästi poliittista vapautta ilman huomattavaa taloudellista vapautta, ja nekin tapaukset heikkenivät ajan myötä.[6] Myöhempi tutkimus löysi vain yhden selkeän vastaesimerkin: Valko-Venäjä vuoden 1991 jälkeen. Senkin poliittinen vapaus katosi ajan mittaan.[7]