Varfariini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(RS)-4-hydroksi-3-(3-okso-1-fenyylibutyyli)- 2H-kromen-2-oni | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | B01 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C19H16O4 |
Moolimassa | 308,33 g/mol |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 100 % |
Proteiinisitoutuminen | 99,5 % |
Metabolia | Maksa: CYP2C9, 2C19, 2C8, 2C18, 1A2 ja 3A4 |
Puoliintumisaika | 2,5 päivää |
Ekskreetio | Renaalinen (92 %) |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria | |
Reseptiluokitus |
Prescription Only (S4) (AU)POM (UK) |
Antotapa | Oraalinen |
Varfariini (kauppanimi Marevan) on laajassa käytössä oleva veren hyytymistä estävä lääke, jota käytettiin aiemmin yleisesti rotanmyrkkynä. Se on 1. sukupolven 4-hydroksikumariini-johdannainen. Varfariinia on yleensä kaupallisesti saatavana vesiliukoisena natriumsuolana eli varfariininatriumina (C19H15NaO4). Puhdas varfariini on hajutonta, mautonta, palavaa, väritöntä–valkoista kiteistä jauhetta, joka ei liukene veteen.
Varfariini syntetisoitiin 1948. Aine otettiin käyttöön 1952 rotanmyrkkynä[1] johon tarkoitukseen sitä käytetään yhä joissain maissa.[2][3] Varfariini tuotiin vuonna 1954 markkinoille veren hyytymistä estävänä lääkkeenä[1].