Veda-kirjat (devanagari: sanskritin kieltä ja tarkoittaa tietoa, tiedettä tai totuutta) on neljän Intian niemimaalla syntyneen hymnin ja rituaalitekstin kokoelma, jotka ovat: Rigveda, Yajurveda, Samaveda ja Atharvaveda. Kirjat muodostuivat Intian muinaisen veda-uskonnon piirissä, ja vaikuttavat edelleen hindulaisuuden taustalla. Vedat ovat shruti, mitä on kuultu (eli ilmestys, toisin kuin smriti, mitä muistetaan), ja siten pyhiä kaikille hinduille. Vedoista vanhimman, Rigvedan syntyajaksi arvioidaan nykyään noin 1200–1000 eaa. tai vähän aikaisemmin. Muut vedat ovat vähän nuorempia lukuun ottamatta Atharvavedan vanhimpia osia, jotka ovat syntyneet samoihin aikoihin Rigvedan kanssa.[1] Vedat säilyivät pitkään yksinomaan suullisena traditiona; Intian vanhimmat tunnetut kirjoitetut tekstit Induskulttuurin tulkitsemattoman kirjoituksen jälkeen ovat vasta ajanlaskun alkua edeltäneiltä vuosisadoilta.
Veda-kirjat (joiden osat myös ovat kirjoja, sanskritiksi mandala) jakautuvat seuraaviin osiin: