Viiden dynastian ja kymmenen kuningaskunnan aika oli poliittisen epäyhtenäisyyden ajanjakso Kiinan historiassa vuodesta 907 vuoteen 960 Tang-dynastian ja Song-dynastian välillä, jolloin viisi lyhytikäiseksi jäänyttä dynastiaa hallitsivat vuorotellen Kiinan vanhaa keskusaluetta Pohjois-Kiinassa ja samaan aikaan Etelä- ja Länsi-Kiinaa hallitsi kymmenen vakaampaa kuningaskuntaa. Poliittinen hajoaminen alkoi jo Tang-dynastian loppukaudella ja sen päätti Song-dynastia, jonka keisari Taizu ja hänen seuraajansa yhdistivät suurimman osan Kiinaa jälleen yhden vallan alle.