Viidensadan neuvosto

Viidensadan neuvosto (Conseil des Cinq-Cents) oli Ranskan kaksikamarisen parlamentin alahuone vuosina 1795–1799, vuoden III perustuslain ja direktorion aikana. Ylähuoneen nimitys oli vanhojen neuvosto (Conseil des Anciens).

Viidensadan neuvostoon kuului 500 edustajaa, joiden oli oltava vähintään 25-vuotiaita (raja nostettiin 30 vuoteen vuonna 1799). Lait vaativat parlamentin molempien kamarien hyväksynnän, mutta vain viidensadan neuvostolla oli aloiteoikeus. Lainsäädännön lisäksi viidensadan neuvoston tuli laatia kymmenen nimen ehdokaslista, jolta vanhojen neuvosto valitsi direktoriohallituksen viisi jäsentä. Molempien kamarien edustajista valittiin vaaleissa aina kolmasosa kerrallaan vuoden välein. Ensimmäiset vaalit olivat 12. lokakuuta 1795. Kaksi kolmasosaa ensimmäisistä edustajista tuli toimintansa lopettaneesta kansalliskonventista. Viidensadan neuvosto kokoontui Pariisin Tuileries'n palatsissa.^[1]

Viidensadan neuvoston toiminta päättyi brumairekuun 18. päivän vallankaappaukseen. Parlamentin molemmat kamarit kutsuttiin 10. marraskuuta 1799 istuntoon Pariisin ulkopuolelle Saint-Cloud’n palatsiin, missä niiden piti hyväksyä direktorion ja samalla itsensä lakkauttaminen sekä vallan luovuttaminen kolmihenkiselle konsulaatille, jonka ensimmäisenä konsulina oli kaappausta johtanut kenraali Napoléon Bonaparte. Viidensadan neuvosto kieltäytyi hyväksymästä päätöstä, jolloin sotilaat hajottivat sen, minkä jälkeen vanhojen neuvosto siunasi vaaditut päätökset.^[2]

1. ↑ Colin Jones: The Longman Companion to the French Revolution, s. 44–46, 72–74, 166. Longman, Lontoo/New York 1988.
2. ↑ Coup of 18–19 Brumaire (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.2.2020.