Back Laaste universele gemeenskaplike voorouer Afrikaans سلف شامل أخير Arabic Последен универсален общ предшественик Bulgarian Últim avantpassat comú universal Catalan Poslední univerzální společný předek Czech Юлашки универсаллă пĕрлĕхлĕ несĕл CV Sidste fælles forfader Danish Urvorfahr German Last universal common ancestor English Último antepasado común universal Spanish

Viimeinen universaali esivanhempi

Osa biologian artikkelisarjaa
Keskeisiä aiheita

Yhteinen polveutuminen
Evoluution todisteet

Prosessit ja lopputulokset

Populaatiogenetiikka · Geneettinen variaatio · Mutaatio · Luonnonvalinta · Adaptaatio · Geneettinen ajautuminen · Geenivirta · Lajiutuminen · Sopeutumislevittäytyminen · Yhteistyö · Koevoluutio · Divergenssi · Konvergenssi · Paralleelinen evoluutio · Sukupuutto

Luonnonhistoria

Elämän alkuperä · Elämän historia · Evoluution aikajana · Ihmisen evoluutio · Evoluutiopuu · Biodiversiteetti · Eliömaantiede · Taksonomia · Kladistiikka · Välimuotofossiili · Joukkosukupuutto

Evoluutioteorian historia

Yleiskatsaus · Darwin ·
Lajien synty · Moderni synteesi

Tutkimushaarat ja sovellukset

Ekologinen genetiikka · Evoluutiolaskenta · Evoluutiopsykologia · Fylogenetiikka · Jalostus · Systematiikka

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Yhteiskunnalliset vaikutukset
Vastustus

Viimeinen universaali esivanhempi (engl. last universal ancestor, LUA, tai last universal common ancestor, LUCA), alkusolu tai progenootti on viimeisin eliö, josta kaikki maapallolla nykyisin elävät eliöt ovat polveutuneet.[1] Se on siten kaiken maapallolla olevan elämän viimeisin yhteinen esivanhempi (engl. most recent common ancestor, MRCA). Ei pitäisi kuitenkaan olettaa, että se olisi ollut ensimmäinen eliö. On arvioitu, että LUCA eli noin 3,5–3,8 miljardia vuotta sitten (paleoarkeeisen maailmankauden aikana).[2][3] Aikaisimmat todisteet elämästä maapallolla ovat biogeeninen grafiitti, joka löytyi 3,7 miljardia vuotta vanhasta metasedimentistä Grönlannissa,[4] ja mikrobien massaesiintymisen fossiili, joka löytyi 3,48 miljardia vuotta vanhasta hiekkakivestä Australiassa.[5][6] Vuonna 2015 julkaistu tutkimus löysi potentiaalisesti biogeenistä hiiltä 4,1 miljardia vuotta vanhoista kivistä Australiassa. Tämä löytö voisi viitata siihen, että maapallolla oli sinä ajanjaksona erilaiset olosuhteet kuin on yleisesti ajateltu ja viittaisi elämän aikaisempaan ilmenemiseen.[7][8] Heinäkuussa 2016 tieteilijät raportoivat tunnistaneensa 355 geeniä, jotka ovat peräisin viimeisestä universaalista esivanhemmasta.[9]

Vuonna 2024 julkaistun tutkimuksen perusteella LUCA olisikin 4,2 miljardia vuotta vanha, vaikka maapallo on noin 4,5 miljardia vuotta vanha, mutta tästä ei ole yksimielisyyttä.[10]

Charles Darwin ehdotti teorian evoluutioprosessin kautta tapahtuneesta universaalista yhteisestä polveutumisesta kirjassaan Lajien synty (1859), jossa hän teki analogiaan perustuvan johtopäätöksen ja kirjoitti tämän perusteella, että "kaikki elolliset oliot, mitkä milloinkaan ovat tämän maan pinnalla eläneet, ovat voineet polveutua jostakin yhteisestä kantamuodosta".[11]

LUCA lisääntyi jakautumalla ja todennäköisesti perustui DNA:han, joskin nykyisten neljän nukleotidin muunnelmiin.

  1. ↑ Theobald DL: A formal test of the theory of universal common ancestry. Nature, toukokuu 2010, 465. vsk, nro 7295, s. 219–22. PubMed:20463738 doi:10.1038/nature09014 Bibcode:2010Natur.465..219T Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Doolittle WF: Uprooting the tree of life. Scientific American, helmikuu 2000, 282. vsk, nro 2, s. 90–5. PubMed:10710791 doi:10.1038/scientificamerican0200-90 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Glansdorff N, Xu Y, Labedan B: The last universal common ancestor: emergence, constitution and genetic legacy of an elusive forerunner. Biology Direct, 2008, 3. vsk. PubMed:18613974 PubMed Central:2478661 doi:10.1186/1745-6150-3-29 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Ohtomo, Yoko; Kakegawa, Takeshi; Ishida, Akizumi; Nagase, Toshiro; Rosing, Minik T.: Evidence for biogenic graphite in early Archaean Isua metasedimentary rocks. Nature Geoscience, 2013, 7. vsk, s. 25–8. doi:10.1038/ngeo2025 Bibcode:2014NatGe...7...25O Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  5. ↑ Borenstein, Seth: Oldest fossil found: Meet your microbial mom 13.11.2013. Associated Press. Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Noffke N, Christian D, Wacey D, Hazen RM: Microbially induced sedimentary structures recording an ancient ecosystem in the ca. 3.48 billion-year-old Dresser Formation, Pilbara, Western Australia. Astrobiology, joulukuu 2013, 13. vsk, nro 12, s. 1103–24. PubMed:24205812 PubMed Central:3870916 doi:10.1089/ast.2013.1030 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Borenstein, Seth: Excite News - Hints of life on what was thought to be desolate early Earth 19.10.2015. Associated Press. Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  8. ↑ Bell, Elizabeth A.; Boehnke, Patrick; Harrison, T. Mark; Mao, Wendy L.: Potentially biogenic carbon preserved in a 4.1 billion-year-old zircon. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 24.11.2015, 112. vsk, nro 47, s. 14518–14521. PubMed:26483481 PubMed Central:4664351 doi:10.1073/pnas.1517557112 ISSN 1091-6490 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Wade, Nicholas: Meet Luca, the Ancestor of All Living Things The New York Times. 25.7.2016. Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Se kesti säteilyä ja kellui – tästä eliöstä alkoi nykyisen elämän kirjo Helsingin Sanomat. 29.8.2024.
  11. ↑ Darwin, Charles: Lajien synty luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta, s. 303 ja 305. (Suomentanut A. R. Koskimies) Hämeenlinna: Karisto, 1913–1917. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 12.9.2016).

Developed by StudentB