Viola da gamba

Viola da gamba on jousisoitinperhe, jonka eri kokoisia soittimia pidetään polvien välissä.^[1] Viola da gambassa on tavallisimmillaan kuusi kieltä (ranskalaisessa bassogambassa seitsemän), jotka viritetään kitaran tavoin kvartteihin ja terssiin.^[2]

Viuluperheestä se eroaa muutamin tavoin; siinä on otenauhat puolisävelaskelten välein ja C-kirjaimen muotoiset ääniaukot. Myös sen jousta pidetään kämmen pois- tai ulospäin käännettynä kuten kontrabassoa soitettaessa. Viola da gamba oli suosittu soitin 1600- ja 1700-luvuilla, mutta jäi vähitellen pois käytöstä 1700-luvun loppupuolella. Alussa gamba oli continuosoitin, mutta sille on myös solistisia teoksia. Nykyisen ulkomuotonsa se sai jo 1400-luvulla. Nyttemmin vanhan musiikin esittäjät ovat elvyttäneet gambansoittoa. Muun muassa Johann Sebastian Bach ja Marin Marais sävelsivät musiikkia tälle soittimelle. Gamban ääni on hiljaisempi kuin esimerkiksi sellon. Toisaalta gambassa on enemmän yläsäveliä, joten sen ääni on täyteläisempi.^[1]

Sibelius-Akatemiassa ja monissa muissa eurooppalaissa musiikkikorkeakouluissa voi nykyisin opiskella myös viola da gamban soittoa.^[3]

Yleisesti luullaan gamban olevan sukua lähinnä viululle ja sellolle, mutta todellisuudessa se on enemmän sukua muun muassa kitaralle. Kontrabasso on bassogamban moderni jälkeläinen, eikä sekään siis kuulu viuluperheeseen.^[4]

1. ↑ ^{a b} About the Viol Viola da Gamba Society of America. Arkistoitu 2.9.2018. Viitattu 23.6.2018.
2. ↑ Vanhala, Antto & Karlson, Anu & Luolajan-Mikkola, Markku: Jousisoittimet Suomalainen barokkiorkesteri - FiBO. Viitattu 23.06.2018.
3. ↑ Vanha musiikki Taideyliopisto – Uniarts.fi. Viitattu 23.06.2018.
4. ↑ The Viola da gamba Family Orpheon Foundation, museum musical instruments. 30.01.2014. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 23.06.2018.