Vladimir Lenin | |
---|---|
Lenin vuonna 1918. |
|
Neuvostoliiton Kansankomissaarien neuvoston johtaja | |
30. joulukuuta 1922 – 21. tammikuuta 1924
|
|
Seuraaja | Aleksei Rykov |
Venäjän SFNT:n Kansankomissaarien neuvoston johtaja | |
8. marraskuuta 1917 – 21. tammikuuta 1924
|
|
Seuraaja | Aleksei Rykov |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. huhtikuuta (J: 10. huhtikuuta) 1870 Simbirsk, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 21. tammikuuta 1924 (53 vuotta) Gorki Leninskie, Neuvostoliitto |
Ammatti | juristi |
Puoliso | Nadežda Krupskaja |
Tiedot | |
Puolue | Neuvostoliiton kommunistinen puolue |
Nimikirjoitus |
|
Vladimir Iljitš Lenin (ven. Влади́мир Ильи́ч Ле́нин, kuuntele ääntämys (ohje); yleensä V. I. Lenin, sukunimi alk. Uljanov, Улья́нов; 22. huhtikuuta (J: 10. huhtikuuta) 1870 Simbirsk, Venäjän keisarikunta – 21. tammikuuta 1924 Gorkin kylä lähellä Moskovaa, Neuvostoliitto) oli venäläinen vallankumouksellinen, bolševikkipuolueen johtaja ja leninistisen ideologian perustaja. Hänen johdollaan bolševikit nousivat vuoden 1917 lokakuun vallankumouksessa valtaan Venäjällä, mikä johti Neuvosto-Venäjän ja aikanaan Neuvostoliiton syntyyn. Lenin toimi neuvostohallituksen eli kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajana vuodesta 1917 kuolemaansa asti.
Leninin osuus marxilaiseen ajatteluun tunnetaan leninisminä. Sen tärkeimpiä tunnusmerkkejä oli väkivaltainen vallankumous, jonka etujoukkona oli vallankumouksellista tietoisuutta edustava kommunistinen puolue. Leninismiin kuului myös ajatus kommunistisen puolueen diktatuurista onnistuneen vallankumouksen jälkeen. Lenin esitti myös ajatuksen demokraattisesta sentralismista puolueen järjestöperiaatteena. Se kielsi oppositioryhmien muodostamisen puolueen sisälle.