WLAN (lyhenne sanoista wireless local area network) eli langaton lähiverkko, on paikallinen tietoliikenneverkko, jossa internetiin kytketty reititin toimii tukiasemana eli muodostaa langattoman internet-yhteyden mahdollistavan mikroaaltokentän. Lähiverkon alueella sijaitsevat päätelaitteet kuten tietokoneet ja älypuhelimet saavat tällä tavalla internet-yhteyden, johon ne kytkeytyvät usein automaattisesti. Lähiverkkoon kytkeytyneet päätelaitteet voivat olla yhteydessä myös toisiinsa, mikä mahdollistaa joissain tapauksissa tiedostojen salakatselun.
Langaton lähiverkko käyttää useimmiten IEEE 802.11 -standardin mukaista tekniikkaa, jota markkinoidaan kauppanimellä Wi-Fi. Wi-Fi-reitittimet lähettävät useimmiten 2 400 megahertsin taajuista säteilyä[1], mutta osa käyttää 5 000 megahertsiä. Niin sanottu uuden sukupolven WLAN lähettää matalataajuisempaa 900 megahertsin säteilyä[2].
IEEE 802.11 -standardin tavallisin käytössä oleva versio on 802.11g, jonka radiorajapinnan maksimisiirtonopeus on 54 Mbps. Uudempi Wi-Fi 4 eli 802.11n voi käyttää korkeampaa ja vähemmän ruuhkaista 5 GHz taajuutta ja mahdollistaa jopa 600 Mbit/s nopeudet. IEEE 802.11 -standardin lisäksi on myös ETSIn standardoima HiperLAN, mutta HiperLAN-standardin versiot eivät ole kuitenkaan yleistyneet.