Woodrow Wilson Guthrie | |
---|---|
Woody vuonna 1943 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. heinäkuuta 1912 |
Kuollut | 3. lokakuuta 1967 (55 vuotta) |
Ammatti | laulaja-lauluntekijä |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Woody |
Laulukielet | englanti |
Aktiivisena | 1930–1956 |
Tyylilajit | folkmusiikki, protestimusiikki |
Soittimet | laulu, kitara, huuliharppu, mandoliini, viulu |
Yhtyeet | Almanac Singers |
Levy-yhtiöt | Folkways Records ja Cub Records |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Woodrow Wilson ”Woody” Guthrie (14. heinäkuuta 1912 Okemah, Oklahoma Yhdysvallat – 3. lokakuuta 1967 New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen folklaulaja ja lauluntekijä. Hän kirjoitti useita vasemmistolaisia ja isänmaallisia lauluja, joista tunnetuin on ”This Land is Your Land”.[1] Bruce Springsteen levytti kappaleen 40 vuotta myöhemmin.
Ammattiyhdistysmies Guthrie kirjoitti monia lauluja työväenluokkaan kuuluvien amerikkalaisten köyhyydestä ja sorrosta, lastenlauluja, fasismin vastaisia lauluja[2], lauluja Amerikan historiasta. Tunnettuja ovat etelävaltioiden asukkaiden siirtolaisuudesta Kaliforniaan kertovat laulut, ”Dustbowl ballads”. Guthrie lauloi levylle myös paljon amerikkalaisia kansansävelmiä.
Toisen maailmansodan aikana Guthrie kirjoitti aluksi sodanvastaisia lauluja, joita levytti Almanac Singers -yhtye, jossa vaikutti myös Pete Seeger. Guthrie käänsi kelkkansa Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja hän alkoi tehdä taisteluhenkeä lietsovia sotalauluja. Niistä tunnetuin on The Sinking of Reuben James. Guthrie itse palveli sodan aikana Yhdysvaltain kauppalaivastossa.
Kaiken kaikkiaan hän teki yli tuhat folk- ja protestilaulua. 1960-luvun protestilaulusukupolvi Bob Dylan etunenässä piti Woody Guthrieta edeltäjänään ja sankarinaan. Woodyn poika Arlo Guthrie on tunnettu laulaja, joka aloitti uransa 1960-luvun hippivuosina.
Woody Guthrie sairastui 1940-luvun lopulla Huntingtonin tautiin ja vietti yksitoista viimeistä elinvuottaan sairaalassa.
Woody Guthrien kuoleman jälkeen järjestettiin hänelle kunnianosoituksena kaksi hyväntekeväisyyskonserttia Carnegie Hallissa 20. tammikuuta vuonna 1968.[3]
Hal Ashbyn ohjaama elokuva Tämä maa on minun (Bound for Glory, 1976) perustuu Woody Guthrien kirjoittamaan omaelämäkertaan.[4]