Xinhai-vallankumous | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Komentajat | |||||||||
Longyu |
|||||||||
Vahvuudet | |||||||||
200 000 |
100 000 | ||||||||
Tappiot | |||||||||
~170 000 |
~50 000 |
Xinhai-vallankumous tai Hsin-hai-vallankumous (kiin.: 辛亥革命; pinyin: Xīnhài gémìng), tunnettu myös vuoden 1911 vallankumouksena tai Kiinan vallankumouksena, oli vallankumous, joka syrjäytti Kiinan viimeisen keisarillisen dynastian, Qing-dynastian, ja perusti Kiinan tasavallan. Vallankumous nimettiin Xinhaiksi, koska se tapahtui vuonna 1911, Xinhain-haaran vuonna Kiinan kalenterissa.
Vallankumous käsitti monia kapinoita ja kansannousuja. Käännekohta oli Wuchangin kansannousu 10. lokakuuta 1911, joka oli seurausta Rautateiden suojaliikkeen huonosta käsittelystä. Vallankumous päättyi viimeisen keisarin Pu Yin vallastaluopumiseen 12. helmikuuta 1912.[1] Se merkitsi yli 2000-vuotisen keisarillisen vallan päättymistä ja Kiinan tasavallan ajan alkua.[2]
"Xinhai" on nimi, jota vuodesta 1911 käytettiin Qing-dynastian virallisessa kalenterissa.[3]
<ref>
-elementti; viitettä rl14
ei löytynyt