YK:n vuosituhattavoitteet (Millennium Development Goals, MDGs) ovat Yhdistyneiden kansakuntien jäsenmaiden, YK-järjestöjen ja kansainvälisten rahoituslaitosten sopimus kansainvälisen yhteistyön pelisäännöistä. Vuonna 2000 maailman johtajat sopivat, kuinka maailmasta tehtäisiin parempi paikka. Asetettiin kahdeksan tavoitetta, jotka päätettiin saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Vuosituhattavoitteet syntyivät vuosituhatjulistuksesta (Millennium Declaration), jonka kaikki YK:n jäsenmaat allekirjoittivat YK:n vuosituhathuippukokouksessa (Millennium Summit) syyskuussa 2000.
Vuosituhattavoitteet ovat historian menestyksekkäin köyhyyden vastainen kampanja. Ne ovat osoittaneet, että yksinkertaisilla ja selkeillä globaaleilla kehitystavoitteilla voi olla suuri vaikutus. Vuosituhattavoitteet asettavat kansainväliselle yhteistyölle selkeät, kaikkien maiden hyväksymät päämäärät. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta eivät mahdottomia. Ne ovat konkreettisia, ajallisesti määriteltyjä ja mitattavia kehitystavoitteita.
Vuosituhattavoitteiden hyväksymisen seurauksena miljoonien ihmisten elämä on parantunut: tavoitteet köyhyyden puolittamisesta, puhtaan veden saatavuuden parantamisesta ja slummeissa asuvien elinolosuhteiden parantamisesta on jo saavutettu. Nykyään myös yhtä monet tytöt kuin pojat aloittavat peruskoulun. Lisäksi suuret saavutukset muilla osa-alueilla tarkoittavat, että yhä useammat tavoitteet voidaan täyttää ajoissa, eli vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteiden edistymistä mitataan indikaattoreiden avulla. Vertailukohtana on vuosi 1990.
Kahdeksaan tavoitteeseen on tiivistetty tärkeimmät sopimukset 1990-luvun konferensseista. Seitsemän ensimmäistä vuosituhattavoitetta koskevat ensisijaisesti köyhiä maita, mutta kahdeksas tavoite, tavoite globaalista kumppanuudesta, on suora vaatimus avunantajamaille. Kyseessä on historiallinen sopimus, joka edellyttää avun saajilta hyvää hallintoa ja avunantajilta lisää kehitysapua ja kehitysmaiden reilumpaa kohtelua kaupankäyntimielessä. Tavoitteet ovat myös antaneet vauhtia keskustelulle kehitysavusta, velkahelpotuksista, reilusta kaupasta ja globalisaation hallinnasta. Kehitysmaat muun muassa laativat vuoden 2006 aikana konkreettisen suunnitelman siitä, kuinka ne aikovat päästä tavoitteisiin.[1]