Osa artikkelisarjaa |
Yhdysvaltain politiikka |
---|
Yhdysvaltain korkein oikeus (engl. Supreme Court of the United States) on Yhdysvaltain liittovaltion korkein oikeusaste. Korkeimman oikeuden nimestä käytetään lyhenteitä SCOTUS (Supreme Court of the United States) ja USSC (United States Supreme Court). Syyskuussa 1789 perustettu ja toimintansa 2. helmikuuta 1790 aloittanut tuomioistuin on määritelty Yhdysvaltain perustuslaissa[1]. Korkeimman oikeuden jäsenet nimittää Yhdysvaltain presidentti eliniäksi, ja nimittäminen edellyttää myös senaatin hyväksyntää. Tuomareita on yhdeksän, joista yksi toimii puheenjohtajana. Nykyinen puheenjohtaja on presidentti George W. Bushin vuonna 2005 tehtävään nimittämä John Roberts.
Korkein oikeus tekee tuomioistuimia sitovia ennakkopäätöksiä ja voi tutkia lakien perustuslainmukaisuutta. Vuoden 1810 Fletcher vastaan Peck -ennakkotapauksen jälkeen korkein oikeus on voinut kumota osavaltioiden lainsäädäntöä siltä osin kuin sitä voidaan pitää perustuslain vastaisena[2].
Tuomioistuimen jäsenillä ei ole muodollisia pätevyysvaatimuksia, ei edes vaatimusta tietyn iän ylittämisestä, mutta kaikki tehtävään nimitetyt ovat olleet lakimiehiä. Aluksi tuomareita oli kuusi, ja 1800-luvulla Yhdysvaltain kongressi muutti määrää viisi kertaa. Enimmillään paikkoja oli kymmenen. Vuonna 1937 presidentti Franklin Roosevelt esitti, että paikkoja voisi lisätä viiteentoista asti ja uusi paikka täytettäisiin tuomarin täyttäessä 70 vuotta. Kongressi kuitenkin hylkäsi ehdotuksen.[3]