Yttrium

StrontiumYttriumZirkonium
Sc

Y

Lu  
 
 


Yleistä
Nimi Yttrium
Tunnus Y
Järjestysluku 39
Luokka siirtymämetallit
Lohko d-lohko
Ryhmä 3
Jakso 5
Tiheys4,469[1] · 103 kg/m3
Värihopean valkea
Löytövuosi, löytäjä 1794, Johan Gadolin
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)88,90584(1)[2]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)180 (212)[3] pm
Kovalenttisäde162 pm
Orbitaalirakenne[Kr] 4d1 5s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 9, 2
Hapetusluvut+III
Kiderakenneheksagonaalinen tiivispakkaus (HCP)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste1 796 K (1 523[1] °C)
Kiehumispiste3 610 K (3 337[1] °C)
Höyrystymislämpö363[3] kJ/mol
Sulamislämpö11,40[3] kJ/mol
Äänen nopeus3300 m/s 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus1,22[3] (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,298 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus1,8*106[3] S/m
Lämmönjohtavuus17,2 [3] W/(m·K)
CAS-numero7440-65-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Yttrium (lat. yttrium) on maametalleihin kuuluva metallimainen alkuaine. Se on jaksollisessa järjestelmässä 39. alkuaine. Sen tiheys huoneenlämmössä on 4,47×10³ kg/m³. Sen sulamispiste on 1 796 K, kemiallinen merkki Y ja atomipaino 88,91. Alkuaineen löysi suomalainen kemisti Johan Gadolin vuonna 1794. Yttrium on nimetty ruotsalaisen kylän Ytterbyn mukaan.

Yttriumia käytetään yleisesti lasereissa sekä suprajohteissa. Tämän lisäksi sitä voidaan käyttää muiden metallien vahvistamiseen sekä fosforin kanssa punaisen värin tuottamiseen televisioihin ja tietokonenäyttöihin.

  1. a b c Basic Information chemicalelements.com. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  2. Standard Atomic Weights of 14 Chemical Elements Revised. Chemistry International, 29.10.2018, 40. vsk, nro 4, s. 23–24. IUPAC. doi:10.1515/ci-2018-0409. ISSN 1365-2192. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e f Yttrium Element Facts chemicool.com. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)

Developed by StudentB