Zaifeng

Zaifeng, prinssi Chun (Wade–Giles: Tsai-feng; 1883–1951)^[1] oli Kiinan viimeisen keisarin Pu Yin isä ja sijaishallitsija tämän valtakaudella vuosina 1908–1911.

Zaifeng oli Kiinan keisari Xianfengin veljenpoika ja keisari Guangxun nuorempi veli.^[2][3] Hänen isoisänsä oli keisari Daoguang. Zaifeng peri Chunin prinssin arvon vuonna 1891 kuolleelta isältään Yixuanilta. Kiinaa tosiasiassa hallinnut leskikeisarinna Cixi järjesti vuonna 1901 Chunin puolisoksi suosikkiministerinsä Ronglun tyttären Youlanin. Heille syntyi kaksi poikaa: Pu Yi ja Pujie.^[1] Syksyllä 1901 Chun sai myös ensimmäisen diplomaattisen komennuksensa, kun hänet lähetettiin Kiinan hallituksen edustajana Berliiniin esittämään Saksan keisarille virallinen anteeksipyyntö Saksan suurlähettilään Clemens von Kettelerin murhasta boksarikapinan aikana.^[2][3]

Keisari Guangxun kuoltua 14. marraskuuta 1908 Cixi järjesti valtaistuimelle kaksivuotiaan Pu Yin ja nimitti samalla 25-vuotiaan Chunin poikansa holhoojahallitsijaksi tämän alaikäisyyden ajaksi.^[2][3][1] Cixi kuoli itse jo seuraavana päivänä, jolloin Kiinan johto jäi Chunin käsiin.^[1] Myös tärkein keisarillinen neuvonantaja Zhang Zhidong kuoli seuraavana vuonna. Lisäksi Chun riitautui tärkeimmän sotilaskomentajan, kenraali Yuan Shikain kanssa, ja pakotti tämän vetäytymään palveluksesta.^[4] Chun yritti toteuttaa Kiinassa perustuslaillisia uudistuksia, mutta kohtasi hovin vanhoillisten tahojen vastarinnan eikä onnistunut voittamaan uudistusmielisten kansalaispiirien luottamusta.^[2] Xinhai-vallankumouksen puhjettua syksyllä 1911 Chun joutui kutsumaan Yuan Shikain takaisin kukistamaan vallankumousta. Chun erosi sijaishallitsijan tehtävästä 10. joulukuuta 1911.^[2][3] Hänen seuraajakseen tuli leskikeisarinna Longyu, kunnes keisarinvalta lakkautettiin kokonaan helmikuussa 1912.

Sijaishallitsijakautensa jälkeen Chun asui yksityispalatsissaan Pekingissä. Myös Pu Yi asui siellä lyhyen aikaa jouduttuaan karkotetuksi Kielletystä kaupungista vuonna 1924.^[1] Chun kuoli Pekingissä kaksi vuotta Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1951.

1. ↑ ^{a b c d e} The Vicissitudes of Prince Chun's Mansion (englanniksi) China Heritage Quarterly 12/2007, China Heritage Project, The Australian National University. Viitattu 31.1.2021.
2. ↑ ^{a b c d e} Nordisk familjebok (1920), s. 225–226 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.1.2021.
3. ↑ ^{a b c d} Salmonsens konversationsleksikon (1915–1930), s. 892 (tanskaksi) Runeberg.org. Viitattu 31.1.2021.
4. ↑ China: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2021.