Zen

Tämä artikkeli käsittelee meditaatiota. Muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Buddhalaisuuden Kiinaan tuonut munkki Bodhidharma.

Zen (’meditaatio’; hanzi: 禅; sanskritiksi: dhyāna; kiinaksi: chán (pinyin); japaniksi: zen; koreaksi: seon) on mahayana-buddhalaisuuden suuntaus, joka syntyi Kiinassa Tang-dynastian aikaan chán -nimellä. Se on saanut paljon vaikutteita taolaisuudesta ja muotoutui hyvin uniikiksi kiinalaisen buddhalaisuuden muodoksi. Kiinasta chán levisi Vietnamiin, Koreaan ja Japaniin, jossa siitä tuli zen.

Länsimaissa käytetään suuntauksesta yleensä japaninkielistä nimitystä zen, koska se tuli alun perin lännessä tunnetuksi nimenomaan japanilaisessa muodossa.

Zen painottaa vahvasti meditaatiota, oman buddhaluonnon havaitsemista ja omakohtaisen tietämyksen kehittämistä, jotta sitä voidaan käyttää hyväksi arkielämässä. Koska zenille on hyvin keskeistä mahajanan bodhisattva-ihanne, on oman harjoituksen perimmäisenä tarkoituksena kyetä auttamaan muita. Zen-harjoituksessa oleellista on asettaa oppilaan omasta harjoituksesta tuleva ymmärrys kirjoitettuja opetuksia merkittävämmäksi.


Developed by StudentB