Titolaisuus

Osa artikkelisarjaa
Kommunismi
Pääsuuntaukset Marxilaisuus Leninismi Maolaisuus Anarkistinen Primitiivinen Uskonnollinen Utopistinen
Alasuuntaukset Hoxhalaisuus Eurokommunismi Juche Marxismi-leninismi Neuvostojen kommunismi Stalinismi Titolaisuus Trotskilaisuus Vasemmistokommunismi Kristillinen kommunismi
Käsitteet Antikapitalismi Demokraattinen sentralismi Kansandemokratia Kommuuni Kommunistinen puolue Luokkataistelu Maailmanvallankumous Materialistinen historiankäsitys Palkkaorjuus Proletariaatin diktatuuri Reaalisosialismi Sosialistinen realismi Suunnitelmatalous Työläisneuvosto Vallankumous
Henkilöt Babeuf Brežnev Castro Engels Gorbatšov Gramsci Guevara Ho Hoxha Hruštšov Kropotkin Kim Kollontai Lenin Luxemburg Mao Mahno Marx More Owen Stalin Tito Trotski
Internationaalit Ensimmäinen internationaali Toinen internationaali Komintern Neljäs internationaali
Lisää aiheesta Anarkismi Antikommunismi Järjestöt Kommunismin historia Kommunismi Suomessa Suomen Kommunistinen Puolue Taistolaisuus Kommunistinen manifesti Kommunistiset symbolit Kansainvälinen Neuvostoliitto historia Sosialismi Työväenliike Vasemmisto
n k m

Titolaisuus oli Jugoslavian puoluejohtajaan Josip Broz Titoon yhdistetty kommunismin oppi ja haara, jonka Josif Stalinin johtama Neuvostoliitto väitti Titon kehittäneen. Neuvostoliitto pyrki saamaan Jugoslavian käskyvaltaansa 1940-luvun lopulla tässä onnistumatta, mistä seurasivat vuonna 1948 alkanut välirikko ja Neuvostoliiton esittämät syytökset vääräoppisesta titolaisuudesta. Titolaisuutta pidettiin Neuvostoliitossa omiin riveihin pesiytyneenä vastavallankumouksellisuutena, ja Titon väitettiin olevan amerikkalaisen imperialismin kätyri. Kominform kehotti myös muiden maiden kommunistisia puolueita kitkemään titolaiset riveistään.^lähde?

Titolaisuuden pelko johti itäblokin maissa vuosina 1949–1953 poliittisiin vainoihin ja puhdistuksiin, joissa tuomittiin monia korkea-arvoisia kommunistijohtajia, kuten Unkarin László Rajk^[1], Tšekkoslovakian Rudolf Slánský^[2] ja Bulgarian Traitšo Kostov^[3].

Toisinaan titolaisuudella voidaan viitata myös Titon Jugoslaviassa todellisuudessa harjoitettuun kommunismin muotoon, joka erosi joiltain osin muista kommunistisista maista.^[4][5]

1. ↑ Laszlo Rajk, Hungarian architect, set designer and dissident whose father had been a prominent victim of the Stalin-era show trials – obituary Obituaries. 26.11.2019. The Telegraph. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
2. ↑ Tait, Robert: Czechs discover hidden film record of Stalin’s antisemitic show trial World News. 8.4.2018. The Guardian. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
3. ↑ Hodos, George H.: ”THE KOSTOV TRIAL IN BULGARIA”, Show Trials: Stalinist Purges in Eastern Europe, 1948-1954, s. 19. Greenwood Publishing Group, 1987. ISBN 978-027-592-783-7 Google-kirjat (viitattu 20.1.2020). (englanniksi)
4. ↑ Titoism and Soviet Communism: An Analysis and Comparison of Theory and Practice (Asiakirjan salaisuus poistettu julkista käyttöä varten 27.1.2014) Documents. Lokakuu 1957. Central Intelligence Agency (CIA). Arkistoitu 12.11.2020. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
5. ↑ Beloff, Nora: The Truth About Titoism Articles. Lokakuu 1986. Commentary Magazine. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)